Aatteheita uudesta valtakunnanvanhimmasta

 Moggus!

Kuten työ kaikki tierätte, uusi valtakunnanvanhin valittu on. Hän on ollut vallassa kolmetoista päivää. Minulla ei ole tässä vaiheessa vielä minkäänlaista mielipidettä asiasta muuten kuin että laatuveikolta vaikuttanee..

Tohtori Momenia ei vieläkään ole valittu Terälahden johtajaksi, mikä on oikeastaan sangen ymmärrettävää. Minä en näes ollut ehdolla viime vaaleissa, vuan tein mitä tekemän pitää. Jaa että mitä tekemän pitää? Sitä en osaa sanoa, en..

Aiempi valtakunnanvanhin hallitsi Terälahtea 183 päivää. Hurjaa..

Nyt minä vain jorisen jotain soopaa, jatkakaa lukemista jos olette kiinnostuneita, mutta voitte yhtä hyvin lopettaa sen tässä pisteessä..


Vinnen keskustassa jüriläinen onnimanni parturoi põltsamaalaista Minervaa. Minerva ei antanut suostumustaan tuolle operaatiolla, jonka vuoksi kyseessä on ns. rikos. Viron rikoslaissa tämä on tuomittavaa, jüriläinen voi saada tuomion. Mutta mitä tapahtuisi Terälahden lakien mukaan, mikäli kyseinen tapahtuma sattuisi? NO EI MITÄÄN, MELÄMME LAITTA!

Tuostahan saisi kirjoitettua kirjan; Terälahden lait. Kirjoittanut minä. Hästiä! Kirjoitettu tietysti vašoŋon kielellä. Loppusanat baskin kielellä. Koko homma puoliksi hessu-aakkostolla ja puoliksi sumerilaisilla kirjaimilla merkittynä. Lopputuloksena eräänlainen limbo. Tai kenties sittenkin kyseisen teoksen tiheys nousee niin suureksi, että syntyy musta aukko. Musta. Aukko..

Viikset

Luku 1: Herr Freuderin surma

Oli kalmankalpea yö. Pienessä Neustadtin kylässä muuan hiippari hiippaili talon pihalla. Kyseinen talo oli maineikkaitten Freudereiden sukukartano. Hiippari tunsi kylmän viiman kasvoillansa, ja sitten hän nappasi taskustansa veitsen, tunkeutui taloon ja surmasi herr Freuderin.

Luku 2: Ammunaatio

Hiippari osti pistoolin, ammuksia jne. jne.

Luvut 3-14: Blaa blaa blaa

Blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa.

Luku 15: Viimeinen taistelu

Hessu, jännittyneenä, otti taskustansa pienen metallisen esineen. Hän vilkaisi hiipparia ja nyökkäsi. Pum. Loppu.


Koska naapurissani asuu kettu, molen kettu :)))

Meyti!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistokirjoitus Pertunmaalle

Hyvät naiset ja herrat, miehet ja rouvat, kaikki tältä väliltä, kaikki tämän välin ulkopuolelta ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat näiden yhdistelmät,  molemme menettäneet kunnan. Ja vaikka tämä tosiaan onkin täällä julkaistu,  on kyseessä Suomen eikä Terälahden kunta. Terälahdella ei itse asiassa vielä ole virallisesti,  eikä epävirallisestikaan,  minkäänlaisia kuntia johtopuolen laiskuuden vuoksi. Joka tapauksessa tämä ei ole asian ydin,  ei laisinkaan.. Kyseinen kunta oli Pertunmaa. Pertunmaa on kuollut💀. Hän ei ollut pelkästään hauskalla nimellä varustettu kunta,  vaan myös hyvä ystävä. Hän syntyi vuonna 1926 ja kuoli vuonna 2025, eli hän eli kokonaiset 99 vuotta! Tämä on hyvin kunnioitettava ikä. Tästä huolimatta molen hyvin surullinen ystäväni menetyksen johdosta.. Mäntyharju tappoi Pertunmaan😡. Teko ei ollut oikeutettu,  ei tosiaankaan.. Voi tätä surua,  voi tätä suurta surua😭.. Schatzkaiserissa tavataan,  Pertunmaa!
Lue lisää

Mitä mieltä sudenkorennoista?

Heippa vaan kaikki! Tänään ollaankin jälleen niin kutsutusti jännän äärellä. Puhumme nimittäin viikoittaisessa opintopiirissämme tällä kertaa sudenkorennoista. Siivekäs, kiiltävä, pitkulainen, kenties vaarallinen? Sudenkorennot toden totta ovat vaikuttaneet meistä jokaisen elämään valtavasti. Siitä alkaen kun korennot alkoivat pörräillä ympärillämme lukuisia vuosituhansia sitten, ovat ne innostaneet sieluissamme sekä ihailua että pelkoa.  Verrattuna esimerkiksi hyttyyn ei sudenkorento toki ole kovinkaan suuri saalistaja. Silti tunnemme kuitenkin useita tapauksia, jossa inehmo on joutunut korennon vararavinnoksi. Niin, kuten osa teistä saattaa muistaa, ei korennoille ihmisliha kovin herkästi maistu. Ne ovat ennemmin erikoistuneet metsäkanalintuihin sekä erilaiseen kasvisravintoon, ennen kaikkea sammaleihin. Sudenkorentoa ei useimmiten siis ole syytä pelätä, pääosin ne ovat vallan lempeitä vaeltajia. Onpa niiden ja ihmisten välille muodostunut toveruuksiakin, ainakin tällaisia kertom...
Lue lisää