Mitä mieltä sudenkorennoista?

Heippa vaan kaikki!

Tänään ollaankin jälleen niin kutsutusti jännän äärellä. Puhumme nimittäin viikoittaisessa opintopiirissämme tällä kertaa sudenkorennoista. Siivekäs, kiiltävä, pitkulainen, kenties vaarallinen? Sudenkorennot toden totta ovat vaikuttaneet meistä jokaisen elämään valtavasti. Siitä alkaen kun korennot alkoivat pörräillä ympärillämme lukuisia vuosituhansia sitten, ovat ne innostaneet sieluissamme sekä ihailua että pelkoa. 

Verrattuna esimerkiksi hyttyyn ei sudenkorento toki ole kovinkaan suuri saalistaja. Silti tunnemme kuitenkin useita tapauksia, jossa inehmo on joutunut korennon vararavinnoksi. Niin, kuten osa teistä saattaa muistaa, ei korennoille ihmisliha kovin herkästi maistu. Ne ovat ennemmin erikoistuneet metsäkanalintuihin sekä erilaiseen kasvisravintoon, ennen kaikkea sammaleihin. Sudenkorentoa ei useimmiten siis ole syytä pelätä, pääosin ne ovat vallan lempeitä vaeltajia. Onpa niiden ja ihmisten välille muodostunut toveruuksiakin, ainakin tällaisia kertomuksia moni mestar'vuorelainen on minulle välittänyt. 

Sudenkorennoille sangen ominaista ovat tietenkin niiden hopeanhohtoiset siivet. Moni korentolaji on sangen taitava lentelijä eikä kaihda edes seitsemän-kahdeksan kilometrin lentokorkeutta. Ihminen voi vain haaveilla tuollaisesta lentomenestyksestä, vaikka kauniin majesteetillistähän se lieneisi. Siksi onkin sopivaa, että harjannostajaispalveluksessa liitotehtävät toteutetaan korentovoimin, siihen ne ovat sopivimpia. 

Olen kuullut erästä tiettyä uskonnollista seuraa (pahat kielet voisivat sitä kultiksikin kutsua) edustavilta hengenhengiltä, että harjannostajaisissa lentämään soveltuisivat korentoja paremmin eri tiaislajit. Useimmiten pyrin mahdollisimman suureen malttiin ja harkitsevaisuuteen uskonasioissa, mutta tätä uskallan jo kutsua selväksi kerettiläisyydeksi. Luulisi kenen tahansa uskovaisen ja pyhiin kirjoituksiin perehtyneen mielestä olevan aivan päivänselvää, ettei Pyhän Talon arvolle ole mitenkään soveliasta käyttää lintuja palvelusmenoissa. Hän, pasol, valvoo kyllä varmasti, että häntä pyhitetään arvolleen sopivalla tavalla ja rankaisee, mikäli joku harhaoppinen pyhyyden kaidalta polulta poikkeaa.

Mutta otetaanpa loppuun kuitenkin jotain hieman uskonrikosta kepeämpää. Lapsosia nimittäin. Jos sinulla on omia lapsia tai vietät paljon aikaa jonkun muiden penskojen kanssa, annan tässä hieman vinkkejä sudenkorentoteemaiseen peliin ja leikkiin. Sudenkorennon voisi esimerkiksi askarrella käyttäen männynkäpyjä, pasipohjakalan kiiltosuomuja sekä teollisuustasolle rikastettua toriumia. Sudenkorentoaiheisia pihaleikkejä on myös lukuisia ja niiden alueellinen vaihtelevuus suurta. En siis haluakaan saastuttaa mieltänne omalla tutulla versiollani, vaan suositan kysymään oman kylän tai korttelin ikäihmisiltä, mikä on juuri oman alueen perinnekorentopeli. Ole siis höveli ja säilytä oman kotiseutusi elävää korentoperintöä.

Kaiken kaikkiaan on sudenkorento eliönä mitä lyyrisin, moniulotteisin ja kuulain. Siitä on paljon sanottavaa ja teillä kaikilla varmasti omat ajatuksenne ynnä mieltymyksenne. Joten, kertokaa siis, kirjoittakaa kommentteja tai nykäiskää kadulla ja torilla hihasta: mitä mieltä sudenkorennoista?